Blogi

Hyvinvointivaltio mielenterveyskriisissä

Olen huolissani yhteiskunnasta, joka sivuuttaa nuorten ja vähemmistöjen kasvavat mielenterveysongelmat. Joka kolmas korkeakouluopiskelija on uupunut ja kouluterveyskyselyiden mukaan masennus yleistyy jo perusasteella. Samaa aikaa mielenterveysongelmat ovat suurin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.

OECD raportin mukaan mielenterveyshäiriöiden kustannukset Suomessa ovat vuosittain 11 miljardia, eikä nämä luvut ole kuin jäävuoren huippu todellisuudesta. Meillä on nuoria, aikuisia ja vanhuksia, joiden mielenpahoinvointia ei välttämättä oteta laskuihin ollenkaan. Esim, vammaisuuden vuoksi voidaan ohjata suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle, jolloin yksilön mielenterveyteen ja jaksamiseen ei enää kiinnitetä huomiota, sillä mielenterveyskuntoutus nähdään järkeväksi lähinnä työnteon ja tehokkaan toiminnan takaamiseksi. Miten hyvinvointivaltion rakenteet voivat sallia ihmisten arvottamisen toimintakyvyn mukaan?

Järjestelmämme rakenteet sortavat toistuvasti vähemmistöjä ja heikommassa asemassa olevia. Osa hoitohenkilökunnasta kohtaa edelleen asiakkaat ennakkoluulojen kautta. Psykoterapia palveluita ei järjestetä edelleenkään kaikille saavutettavasti, ja hoitoonpääsyn esteitä paikataan lääkityksellä ja fyysisiin oireisiin puuttumisella. Osastoille ei oteta, jos henkilöllä on muita erityistarpeita tai piirteitä, jotka tulee huomioida. Myös päihderiippuvuus muodostuu usein esteeksi avunsaannille, vaikka taustalla usein on mielenterveydenongelmat.

Tilanne on kestämötön, ja asiaan on puututtava välittömästi kaikilla hallinon tasoilla. Toteutetaan terapiatakuu nyt, huomioidaan vähemmistöt henkilökunnan kouluttamisessa ja tilojen sekä palveluiden suunnittelussa, tarjotaan automaattisesti apua nuorille, jotka kohtaavat elämässä kriisin, eikä unohdeta tässä vähemmistöjä. Turvataan riittävä määrä ammattilaisia kouluihin ja muihin terveyspalveluin tarvittavin resurssein.

Tutkimuksetkin osoittavat, että vähemmistöön kuuluvat nuoret kärsivät entistä todennäköisemmin mielenterveydenongelmista. Lisäksi meidän tulee turvata tukea avunhakemiseen esim, palveluohjaajilla, jotka auttaisivat uupunutta nuorta löytämään psykoterapeutin ja mahdollisesti hakemaan pidempää kuntoutusta.

Päättäjillä on tulevaisuudesta ja mielenterveyskriisiin puuttumisessa suuri vastuu, joka ei voi enää odottaa. Tukea mielenterveysongelmiin tulee tarjota nopeasti kaikille unohtamatta vähemmistöjä vain niin voimme turvata taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän hyvinvointivaltion.

Lasten ja nuorten syrjäytymiseen on puututtava laadukkaalla koulutuksella

Yhteiskunnan tulee olla turvaverkko, joka auttaa ja tukee jaksamaan kun itsellä on vaikeaa. Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia selvitä kohtaamistaan haasteista, eikä kukaan voi vaikuttaa itse siihen, mihin ja millaisena syntyy. Esimerkiksi en voi vaikuttaa itse siihen, että synnyin vammaiseksi, mutta yhteiskunnan rakenteita voi muuttaa yhdenvertaisemmaksi kaikille vähemmistöille tai muuten heikommassa asemassa oleville. Perheiden huono varallisuus, koulutus, työttömyys, fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset haasteet periytyvät helposti, ja se kertoo valitettavaa tarinaa siitä, että yhteiskunnan turvaverkot, eivät ole vielä riittävän kehittyneet. Onneksi on olemassa paljon keinoja estää syrjäytymiskehitystä ja pienentää inhimillistä kärsimystä. Tässä keskeistä on turvata kaikille laadukas koulutus.

Hallituksen julkaisemassa sisäisen turvallisuuden selonteossa nostetaan esiin nuorten syrjäytyminen, ja eriarvoistumiskehitys huolestuttaa 60% suomalaisista. Koen, että kunnissa voidaan tehdä paljon syrjäytymisen estämisen vastaista työtä panostamalla esimerkiksi laadukkaaseen koulutukseen. THL kertoo tilastoissaan, että nuorten syrjäytymisen riskejä ovat esimerkiksi osattomuus yhteiskunnan toimintaan sekä ei-toivotut elämän tapahtumat.

Itse olen nähnyt ja kokenut toisinaan vähättelyä omista unelmista ja haaveista, koska kaikki koulun henkilökunnasta ei ole pitänyt lapsen ajatuksia tulevaisuudesta realistisena. Vanhempieni tuki auttoi minua eteenpäin saavuttamaan unelmani, mutta kaikilla ei ole perheessä riittävää tukea tai osaamista tai resursseja auttaa lasta toteuttamaan itseään. Mielestäni jokaista lasta ja nuorta tulee tukea ja kannustaa tavoittelemaan haaveitaan. Ottaen jokaisen ajatukset vakavasti huomioon ikätason mukaisesti. Aliarviointi ja epäily lapsen tai nuoren osaamisesta heijastuu helposti omiin minäpystyvyyskokemuksiin ja se voi näkyä haluttomuudessa osallistua.

Oman osaamisen tunnistamisessa koulun henkilökunta on kuitenkin merkittävässä roolissa. Jotta henkilökunnalla olisi aikaa yksilöllisiin kohtaamisiin, on taattava riittävät resurssit laadukkaan koulutuksen turvaamiseksi. Tämä tarkoittaa käytännössä riittävän pieniä ryhmäkokoja, lisää opinnonohjaajia, koulunkäyninohjaajia, kuraattoreja ja koulupsykologeja. Olisi tärkeää, että jokainen koulun henkilökunnasta saa keskittyä omaan työtehtäväänsä uupumatta liian suuren työmäärän edessä.

Lisäksi koulussa on tärkeää huomioida jokaisen lapsen ja nuoren oppimisen mahdollisuudet myös, silloin kun tukea ja apua tarvitaan enemmän. Suomen perustuslaissa (731/1999) 16.2§ sanotaan: Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

On hämmentävää, että erityisopetustakaan ei vieläkään joka koulussa pystytä tarjoamaan yhdenvertaisesti. Jokainen lapsi ja nuori ei saa vielä tarvitsemaansa erityisopetusta koulussa, koska määritelmät erityistuen tarpeen myöntämisestä ovat hajanaiset. Jos riittävää erityistukea ei tarjota, osa lapsista syrjäytyy väistämättä ja saattaa kokea itsensä huonommaksi ilman riittävää yksilöllistä tukea. Haluaisin yhteiskunnan, jossa joka koulussa turvataan erityisopetus kaikille tarvitsijoille. Tämä helpottaisi kaikkien oppimista ja valmiuksia jatko-opintoihin sekä estäisi syrjäytymistä. Jokainen panostus lasten koulutukseen maksaa itsensä takaisin, sillä yhdestä syrjäytyneestä nuoresta aiheutuu 700000 kansantulon menetys, eikä syrjäytymisestä aiheutuvia inhimillistä kärsimystä pysty edes rahalla määrittämään.

Kunnalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten jokainen lapsi ja nuori huomioidaan yksilöllisesti koulussa. Haluan, että koulussa on jatkossa henkilökuntaa riittävästi ja, että jokainen voidaan kohdata yksilönä ilman ennakkoluuloja. Jokaisen mahdollisuus toteuttaa unelmiaan taustastaan riippumatta, on yhdenvertaisemman yhteiskunnan ytimessä.

Raiteilla kohti kestävää ja yhdenvertaista liikkumista

Mikä ratkaisuksi kun kaupungin sisällä sekä lähikuntiin liikkuminen on hankalaa? Autoilu on kallista, eikä se ole muutenkaan kaikille toimivin vaihtoehto esim. jos on kohtauksellinen sairaus tai liikuntarajoite. Lisäksi tulevaisuudessa on mietittävä, mitkä liikkumisen muodot olisivat kestäviä myös planeetallamme. Raitiovaunu ja lähijunaliikenne voisi tarjota yhden ratkaisun jokaiselle liikkua yhdenvertaisesti Turussa ja sen ympärillä murehtimatta liikkumisen aiheuttamien päästöjen haittoja.

Vihreät julkaisivat alkuvuodesta pilottihankkeen, jossa olisi ajatuksena ottaa jo olemassa olevia raiteita käyttöön lähijunaliikenteen voimin. Näin Turusta voitaisiin matkustaa junalla esim. Uuteenkaupunkiin. On tutkitusti huomattu, että lähijunaliikenne mahdollistaisi jopa 98% pienemmät päästöt kuin henkilöliikenteen päästöt. Mielestäni nyt jos koskaan on viimeinen aika panostaa kestäviin joukkoliikenneratkaisuihin.

Lähijunaliikenne olisi mielestäni mahtava edistysaskel nykyiseen joukkoliikenteeseen verrattuna. Tämä mahdollistaisi työssäkäynnin lähikunnissa sekä olisi ratkaisu esteettömään liikkumiseen. Tällä hetkellä liikuntarajoitteisilla, joilla ei ole omaa esteetöntä autoa, ei ole mitään mahdollisuutta matkustaa pieniin kuntiin ollenkaan. Kaupunki voi maksaa invataksikyydin vain poikkeustapauksessa alle 50 kilometrin matkan säteellä. Miten liikkumisenvapautemme voi toteutua, jos tietyllä ihmisryhmällä ei ole mahdollisuutta poistua itse tai julkisen liikenteen avulla kotikaupungistaan minnekään muualle kuin isoihin kaupunkeihin?

Turussa on keskusteltu raitiovaunun uudelleenrakentamisesta. Tämä olisi mielestäni järkevä ratkaisu, jos kaupungissa halutaan vähentää syrjäytymistä ja edistää joukkoliikenteen saavutettavuutta kaikille sekä saavuttaa hiilineutraalisuustavoitteet. Ratikka olisi täysin esteetön eli siihen pääsisi ilman apua kyytiin apuvälineillä, lastenrattailla tai jos liikuntakyky on muuten heikko. Esimerkiksi Helsingissä ei juurikaan tarvitse käyttää invatakseja liikkumiseen, koska kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä itse matkustamaan metroilla tai ratikalla. Tämä helpottaisi myös Turun kilpailutettujen kuljetuspalveluiden suuria ongelmia palvella kaikkia turkulaisia liikuntarajoitteisia, vammaisia, sairaita tai vanhuksia kun ne, jotka pystyvät tai haluavat voivat valita saavutettavan joukkoliikenteen. Tällä hetkellä osa ei voi edes miettiä joukkoliikennettä sujuvana ja toimivana vaihtoehtona liikkumiseen ja näin tulevaisuudessa ei voida jatkaa.

Saavutettavuutta lisäisi myös se, että raitiovaunu olisi selkeä ja helppoa oppia käyttämään. Asemat, joista mentäisiin kyytiin pysyisi pitkään samana, koska raiteiden kulkua ei muuteta niin helposti kuin bussipysäkin paikkaa. Tämä helpottaisi kaikkien liikkumista ja jos liikkuminen olisi monesta näkövinkkelistä mutkatonta, syrjäytymisriski saattaisi pienentyä.

Raitiovaunusta puhutaan usein vain kalliina investointina. Emme kuitenkaan voi ummistaa silmiämme siltä, että sen tuomat inhimillisten liikkumismahdollisuuksien parannusten lisäksi se toisi myös pitkällä aikavälillä taloudellista helpotusta Turun tilanteeseen sekä lisäisi kaupungin vetovoimaa. Teknologian tutkimuskeskus VTT on selvityksessään nostanut esiin, että Turku hyötyisi raitiovaunusta tonttien myynnin, lipputulojen kasvun sekä verotuksen myötä. Lisäksi on arvioitu, että ratikka maksaisi itsensä takaisin alle kymmenessä vuodessa.

Haluan toiminnallani edistää Turussa tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikkua kaupungissa, joka huolehtii ihmisten yhdenvertaisuudesta ja ympäristönkantokyvyn säilymisestä. Siksi haluan Turkuun raitiovaunun.